| www.finlandese.net |
Il presente indicativo si usa per indicare un'azione che si svolge nello stesso momento in
cui si parla.
In italiano corrisponde sia al presente indicativo che alla costruzione perifrastica stare +
gerundio. In quest'ultimo caso se il verbo è transitivo, il complemento oggetto in finlandese
si rende in partitivo.
| Minä menen elokuviin | Io vado al cinema |
| Hän lukee kirjaa | Egli sta leggendo un libro |
In modo analogo a quanto avviene in italiano, il presente si usa per indicare un fatto o un'azione che si ripete abitualmente.
| Maapallo pyörii askelinsa ympäri | La terra gira intorno al proprio asse |
| Eero ja Matti pelaavat tennistä torstaisin | Eero e Matti giocano a tennis di giovedì |
Il presente indicativo finlandese corrisponde anche al futuro semplice italiano.
| Työkaverini lähtee eläkkeelle ensi vuonna | Il mio collega andrà in pensione l'anno prossimo |
Il presente indicativo si forma dall'infinito del verbo (1° infinito) togliendo -a / -ä e
aggiungendo le desinenze personali.
Il tema può modificarsi secondo le regole dell'alternanza consonantica. Nella maggior
parte dei casi la terza persona del singolare e del plurale si forma dal tema nel grado
forte, mentre le altre persone si formano dal tema nel grado debole.
(a) |
(b) |
(c) |
(d) |
(e) |
(f) |
(g) |
|
puhua |
ottaa |
ampua |
tietää |
saapua |
kulkea |
lukea |
|
| minä | puhun |
otan |
ammun |
tiedän |
saavun |
kuljen |
luen |
| sinä | puhut |
otat |
ammut |
tiedät |
saavut |
kuljet |
luet |
| hän | puhuu |
ottaa |
ampuu |
tietää |
saapuu |
kulkee |
lukee |
| me | puhumme |
otamme |
ammumme |
tiedämme |
saavumme |
kuljemme |
luemme |
| te | puhutte |
otatte |
ammutte |
tiedätte |
saavutte |
kuljette |
luette |
| he | puhuvat |
ottavat |
ampuvat |
tietävät |
saapuvat |
kulkevat |
lukevat |
(a) come puhua si coniugano anche: sanoa (sanon, sanovat), pysyä (pysyn, pysyvät) ecc.
(b) come ottaa si coniugano: rikkoa (rikon, rikkovat), tappaa (tapan, tappavat) ecc.
(c) sul modello di ampua si coniugano: rakentaa (rakennan, rakentavat), tunkea (tungen,
tunkevat), kieltää (kiellän, kieltävät), piirtää (piirrän, piirtävät) ecc.
(d) come tietää si coniuga anche vahtia (vahdin, vahtivat)
(e) sul modello di saapua si coniugano: kylpeä (kylven, kylpevät), tarpoa (tarvon, tarpovat)
(f) sul modello di kulkea si coniuga anche särkeä (särjen, särkevät)
(g) come lukea si coniugano: alkaa (alan, alkavat), purkaa (puran, purkavat)
(a) |
(b) |
|
juoda |
nähdä |
|
| minä | juon |
näen |
| sinä | juot |
näet |
| hän | juo |
näkee |
| me | juomme |
näemme |
| te | juotte |
näette |
| he | juovat |
näkevat |
(a) come juoda si coniuga pure saada (saan, saavat) ecc.
(b) sul modello di nähdä si coniuga anche tehdä (teen, tekevät) ecc.
(a) |
(b) |
(c) |
|
tulla |
nousta |
esitellä |
|
| minä | tulen |
nousen |
esittelen |
| sinä | tulet |
nouset |
esittelet |
| hän | tulee |
nousee |
esittelee |
| me | tulemme |
nousemme |
esittelemme |
| te | tulette |
nousette |
esittelette |
| he | tulevat |
nousevat |
esittelevät |
(a) come tulla si coniugano: kävellä (kävelen, kavelevät), panna (panen, panevat),
mennä (menen, menevät), purra (puren, purevat) ecc.
(b) come nousta si coniugano anche: pestä (pesen, pesevät), päästä (pääsen, pääsevät)
ecc.
(c) i verbi come esitellä che hanno la forma dell'infinito nel grado debole, prendono il
grado forte in tutte le persone.
Il verbo juosta (correre) ha una coniugazione irregolare rispetto ai verbi del suo gruppo.
Il tema in vocale da cui si forma il presente è juokse-. Pertanto il presente del verbo
juosta è:
juosta |
|
| minä | juoksen |
| sinä | juokset |
| hän | juoksee |
| me | juoksemme |
| te | juoksette |
| he | juoksevat |
(a) |
(b) |
(c) |
(d) |
(e) |
(f) |
|
haluta |
selvitä |
koota |
todeta |
tarvita |
kyetä |
|
| minä | haluan |
selviän |
kokoan |
totean |
tarvitsen |
kykenen |
| sinä | haluat |
selviät |
kokoat |
toteat |
tarvitset |
kykenet |
| hän | haluaa |
selviää |
kokoaa |
toteaa |
tarvitsee |
kykenee |
| me | haluamme |
selviämme |
kokoamme |
toteamme |
tarvitsemme |
kykenemme |
| te | haluatte |
selviätte |
kokoatte |
toteatte |
tarvitsette |
kykenette |
| he | haluavat |
selviävat |
kokoavat |
toteavat |
tarvitsevat |
kykenevät |
(a) come haluta si coniugano anche: huomata (huomaan, huomaavat), tuhota (tuhoan,
tuhoavat), herätä (herään, heräävät), älytä (älyän, älyävät) ecc.
(b) come selvitä si coniugano regolarmente alcuni altri verbi in -ita/-itä: eritä (eriän,
eriävät), hävitä (häviän, häviävät) ecc.
(c) sul modello di koota si coniugano: maata (makaan, makaavat), hylätä (hylkään,
hylkäävät), morkata (morkkaan, morkkaavat) ecc.
(d) come todeta si coniugano prendendo il grado forte in tutte le persone anche: ruveta (rupean, rupeavat), hävetä (häpeän, häpeävät) ecc.
(e) sul modello di tarvita si coniuga la maggior parte dei verbi in ita/-itä: hallita (hallitsen,
hallitsevat), mainita (mainitsen, mainitsevat) ecc.
(f) come kyetä si coniugano: paeta (pakenen, pakenevat), oieta (oikenen, oikenevat) ecc.
Alcuni verbi derivati da aggettivi e appartenenti al quarto gruppo formano il presente da
un tema in -ne-. Si tratta di verbi intransitivi come parata (da paras: migliorare);
pienetä (da pieni: rimpicciolirsi), lyhetä (da lyhyt: accorciarsi), pidetä (da pitkä: allungarsi),
paheta (da paha: peggiorare).
Il verbo parata si coniuga al presente nel seguente modo:
(minä) paranen; (sinä) paranet; (hän) paranee; (me) paranemme; (te) paranette; (he)
paranevat.
Nella lingua parlata la forma della prima persona plurale del presente tende ad essere sostituita con il passivo presente:
| me puhutaan | anziché | me puhumme |
La forma negativa del presente indicativo si ottiene facendo seguire alle particelle negative (en, et, ei, emme, ette, eivät) la prima persona singolare del verbo principale senza la desinenza -n:
| Pekka ei tule | Pekka non viene |
| He eivät mene kotiin | Essi non vanno a casa |