Joululauluja

Sylvian joululaulu

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan
joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
jo pirtteihin pienoisihin.
Mut ylhäällä orressa vielä on vain
se häkki mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi, murheita muistaa ken vois laulajan!

Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin,
istun oksalla uljaimman puun,
miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin
ja sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään,
ah' tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,
sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!

Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sä siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull' ain' Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman.

Lisää tietoja tästä laulusta löydät täältä

Kun joulu on

Kun maass' on hanki ja järvet jäässä
ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä
ja metsä autio, lauluton,
käy lämmin henkäys talvisäässä,
kun joulu on, kun joulu on.

Ei huolta, murhetta kenkään muista,
ei tunnu pakkaset tuikeat,
vain laulu kaikuvi lasten suista,
ja silmät riemusta hehkuvat,
ja liekit loistavat joulupuista,
kun joulu on, kun joulu on.

On äiti laittanut kystä kyllä,
hän lahjat antaa ja lahjat saa.
Vaan seimi, pahnat ja tähti yllä
ne silmiin kalleina kangastaa!
Siks' mieli hellä on kristityllä,
kun joulu on, kun joulu on.

Joulupuu on rakennettu

Joulupuu on rakennettu,
joulu on jo ovella.
Namusia ripustettu
ompi kuusen oksilla.

Kuusen pienet kynttiläiset
valaisevat kauniisti.
Ympärillä lapsukaiset
laulelevat sulosti.

Kiitos sulle, Jeesuksemme,
kallis Vapahtajamme,
kun sä tulit vieraaksemme,
paras joululahjamme.

Joulupukki

Joulupukki, joulupukki,
valkoparta, vanha ukki.
Eikö taakka paina selkää?
Käypä tänne, emme pelkää!
Oothan meille vanha tuttu,
puuhkalakki, karvanuttu.
Tääll' on myöskin kiltit lapset,
kirkassilmät, silkohapset.

Joulupukki, joulupukki,
valkoparta, vanha ukki,
vietä iltaa joukossamme
täällä meidän riemunamme.
Tervetullut meille aina,
käypä tänne, puuta paina,
tai jos leikkiin tahdot tulla,
kahta hauskempaa on sulla!

Kiitos, kiitos, kiltit lapset,
kirkassilmät, silkohapset,
terve teille, pienokaiset,
leikkiväiset, laulavaiset.
Hauska tääll' ois iltahetki,
vaan on vielä pitkä retki:
kuusen luota kuusen luokse
mulla matkan suunta juoksee.

Joulupukki, joulupukki,
valkoparta, vanha ukki,
viivy vielä pieni hetki,
vaikka onkin pitkä retki.
Tässä tuomme sulle mettä
vilpoisaa kuin lähdevettä,
sitten jaksat pitkän tiesi
kulkea kuin aimo miesi.

Kiitos vaan nyt, kiltit lapset,
kirkassilmät, silkohapset.
Täss' on teille muistiaiset,
pienet joulumaistiaiset!

Kiitos sulle, oiva ukki,
ystävämme joulupukki.
Taas kun päästään ensi jouluun,
tervetullut meidän kouluun!

Petteri punakuono

Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan
ja Punahilkan ja sudenkin harmaan,
mutta poro tää sulta usein unhohon jää.

Petteri Punakuono oli poro nimeltään,
ollut ei loiste huono Petterimme nenänpään.
Haukkuivat toiset illoin majakaksi pilkaten.
Tuosta vain saikin silloin joulupukki aattehen:
Aattoilta pitkä on, taival valoton.
Petteri vois nenässään valon tuoda pimeään!

Petteri siitä asti pulkkaa pukin kiskoen
johtaa sen riemuisasti luokse lasten kilttien.