Nella puhekieli le parole subiscono delle modificazioni nel modo in cui vengono pronunciate o scritte e tali modificazioni avvengono secondo regole abbastanza coerenti.
In particolare:

- le vocali -i e -a cadono quando si trovano alla fine di una parola. Se la vocale è preceduta da una consonante lunga questa diventa breve. Questo avviene comunemente in questi casi: con le desinenze di inessivo, elativo, adessivo, ablativo, traslativo; con la caratteristica del condizionale (-isi) e dell'imperfetto (-i oppure -si):

Puhekieli	Kirjakieli
uus	uusi	nuovo
kaks	kaksi	due
talos	talossa	a casa
torilt	torilta	dal mercato
suomeks	suomeksi	in finlandese
pitäis	pitäisi	dovrebbe
se sano	hän sanoi	egli disse
se halus	hän halusi	egli voleva
mut	mutta	ma

- la consonante finale -n cade:

Puhekieli	Kirjakieli
vähä	vähän	poco
suomalaine	suomalainen	finlandese
ei mitää	ei mitään	nulla
ainaki	ainakin	almeno

- la consonante finale -t cade nel participio perfetto:

Puhekieli	Kirjakieli
puhunu	puhunut	parlato
tullu	tullut	venuto
halunnu	halunnut	voluto
nähny	nähnyt	visto

- i dittonghi si semplificano o si modificano mentre alcuni gruppi di vocali diventano una vocale lunga. In particolare le parole che terminano per :

Puhekieli	Kirjakieli
valkonen	valkoinen	bianco
tarkottaa	tarkoittaa	significare
toi	tuo	quello
kaikkee	kaikkea	tutto
ruotsii	ruotsia	svedese
oikeestaan	oikeastaan	in realtà

- alcuni gruppi di consonanti vengono semplificati:

Puhekieli	Kirjakieli
kato	katso	guarda!
ei tartte	ei tarvitse	significare
seittemän	seitsemän	sette
lähen	lähden	parto
yheksän	yhdeksän	nove

- molte parole vengono abbreviate e vengono modificate in vario modo:

Puhekieli	Kirjakieli
mä	minä	io
sun	sinun	di te
tämmönen	tämmöinen / tälläinen	del genere, tale
semmonen	semmoinen / sellainen	del genere, tale
ekäks	ensiksi / ensin	anzitutto