Indicativo presente

Il presente indicativo si usa per indicare un'azione che si svolge nello stesso momento in cui si parla.
In italiano corrisponde sia al presente indicativo che alla costruzione perifrastica stare + gerundio. In quest'ultimo caso se il verbo è transitivo, il complemento oggetto in finlandese si rende in partitivo.

Minä menen elokuviin	Io vado al cinema
Hän lukee kirjaa	Egli sta leggendo un libro

In modo analogo a quanto avviene in italiano, il presente si usa per indicare un fatto o un'azione che si ripete abitualmente.

Maapallo pyörii askelinsa ympäri	La terra gira intorno al proprio asse
Eero ja Matti pelaavat tennistä torstaisin	Eero e Matti giocano a tennis di giovedì

Il presente indicativo finlandese corrisponde anche al futuro semplice italiano.

Työkaverini lähtee eläkkeelle ensi vuonna

Il mio collega andrà in pensione l'anno prossimo

Il presente indicativo si forma dall'infinito del verbo (1° infinito) togliendo -a / -ä e aggiungendo le desinenze personali.
Il tema può modificarsi secondo le regole dell'alternanza consonantica. Nella maggior parte dei casi la terza persona del singolare e del plurale si forma dal tema nel grado forte, mentre le altre persone si formano dal tema nel grado debole.

Coniugazione del presente: 1°gruppo (-VA)

	(a)	(b)	(c)	(d)	(e)	(f)	(g)
	puhua	ottaa	ampua	tietää	saapua	kulkea	lukea
minä	puhun	otan	ammun	tiedän	saavun	kuljen	luen
sinä	puhut	otat	ammut	tiedät	saavut	kuljet	luet
hän	puhuu	ottaa	ampuu	tietää	saapuu	kulkee	lukee
me	puhumme	otamme	ammumme	tiedämme	saavumme	kuljemme	luemme
te	puhutte	otatte	ammutte	tiedätte	saavutte	kuljette	luette
he	puhuvat	ottavat	ampuvat	tietävät	saapuvat	kulkevat	lukevat

(a) come puhua si coniugano anche: sanoa (sanon, sanovat), pysyä (pysyn, pysyvät) ecc.
(b) come ottaa si coniugano: rikkoa (rikon, rikkovat), tappaa (tapan, tappavat) ecc.
(c) sul modello di ampua si coniugano: rakentaa (rakennan, rakentavat), tunkea (tungen, tunkevat), kieltää (kiellän, kieltävät), piirtää (piirrän, piirtävät) ecc.
(d) come tietää si coniuga anche vahtia (vahdin, vahtivat)
(e) sul modello di saapua si coniugano: kylpeä (kylven, kylpevät), tarpoa (tarvon, tarpovat)
(f) sul modello di kulkea si coniuga anche särkeä (särjen, särkevät)
(g) come lukea si coniugano: alkaa (alan, alkavat), purkaa (puran, purkavat)

Coniugazione del presente: 2° gruppo (-dA)

	(a)	(b)
	juoda	nähdä
minä	juon	näen
sinä	juot	näet
hän	juo	näkee
me	juomme	näemme
te	juotte	näette
he	juovat	näkevat

(a) come juoda si coniuga pure saada (saan, saavat) ecc.
(b) sul modello di nähdä si coniuga anche tehdä (teen, tekevät) ecc.

Coniugazione del presente: 3° gruppo (-CCA)

	(a)	(b)	(c)
	tulla	nousta	esitellä
minä	tulen	nousen	esittelen
sinä	tulet	nouset	esittelet
hän	tulee	nousee	esittelee
me	tulemme	nousemme	esittelemme
te	tulette	nousette	esittelette
he	tulevat	nousevat	esittelevät

(a) come tulla si coniugano: kävellä (kävelen, kavelevät), panna (panen, panevat), mennä (menen, menevät), purra (puren, purevat) ecc.
(b) come nousta si coniugano anche: pestä (pesen, pesevät), päästä (pääsen, pääsevät) ecc.
(c) i verbi come esitellä che hanno la forma dell'infinito nel grado debole, prendono il grado forte in tutte le persone.

Il verbo juosta (correre) ha una coniugazione irregolare rispetto ai verbi del suo gruppo.
Il tema in vocale da cui si forma il presente è juokse-. Pertanto il presente del verbo juosta è:

	juosta
minä	juoksen
sinä	juokset
hän	juoksee
me	juoksemme
te	juoksette
he	juoksevat

Coniugazione del presente: 4° gruppo (-VtA)

	(a)	(b)	(c)	(d)	(e)	(f)
	haluta	selvitä	koota	todeta	tarvita	kyetä
minä	haluan	selviän	kokoan	totean	tarvitsen	kykenen
sinä	haluat	selviät	kokoat	toteat	tarvitset	kykenet
hän	haluaa	selviää	kokoaa	toteaa	tarvitsee	kykenee
me	haluamme	selviämme	kokoamme	toteamme	tarvitsemme	kykenemme
te	haluatte	selviätte	kokoatte	toteatte	tarvitsette	kykenette
he	haluavat	selviävat	kokoavat	toteavat	tarvitsevat	kykenevät

(a) come haluta si coniugano anche: huomata (huomaan, huomaavat), tuhota (tuhoan, tuhoavat), herätä (herään, heräävät), älytä (älyän, älyävät) ecc.
(b) come selvitä si coniugano regolarmente alcuni altri verbi in -ita/-itä: eritä (eriän, eriävät), hävitä (häviän, häviävät) ecc.
(c) sul modello di koota si coniugano: maata (makaan, makaavat), hylätä (hylkään, hylkäävät), morkata (morkkaan, morkkaavat) ecc.
(d) come todeta si coniugano prendendo il grado forte in tutte le persone anche: ruveta (rupean, rupeavat), hävetä (häpeän, häpeävät) ecc.
(e) sul modello di tarvita si coniuga la maggior parte dei verbi in ita/-itä: hallita (hallitsen, hallitsevat), mainita (mainitsen, mainitsevat) ecc.
(f) come kyetä si coniugano: paeta (pakenen, pakenevat), oieta (oikenen, oikenevat) ecc.

Alcuni verbi derivati da aggettivi e appartenenti al quarto gruppo formano il presente da un tema in -ne-. Si tratta di verbi intransitivi come parata (da paras: migliorare); pienetä (da pieni: rimpicciolirsi), lyhetä (da lyhyt: accorciarsi), pidetä (da pitkä: allungarsi), paheta (da paha: peggiorare).
Il verbo parata si coniuga al presente nel seguente modo: (minä) paranen; (sinä) paranet; (hän) paranee; (me) paranemme; (te) paranette; (he) paranevat.

Nella lingua parlata la forma della prima persona plurale del presente tende ad essere sostituita con il passivo presente:

me puhutaan

anziché

me puhumme

La forma negativa del presente indicativo si ottiene facendo seguire alle particelle negative (en, et, ei, emme, ette, eivät) la prima persona singolare del verbo principale senza la desinenza -n:

Pekka ei tule	Pekka non viene
He eivät mene kotiin	Essi non vanno a casa